Perjantai on partypäivä!

5/101: Pleasureman

Juhlittiinpa sitten kolmen henkilön synttäreitä kerralla perjantaina. Juhlia valmisteltiin useanakin päivänä, koska teemana oli värikkyys ja sen mukaan teimme kaikille vieraille paperihatut sekä koristelimme seinät ja lattian ilmapalloilla ja paremman puutteessa post-note- lapuilla!

Hattuja joka makuun!

Väärä ikä ja maailman rumin juustokakku.

Olin ostanut viimevuotisia syntymäpäiviä varten kuvassa näkyviä lautasliinoja, joissa on numero 20, mutta jostain syystä en sitten viettänytkään juhlia. Onneksi 2/3 tämän vuoden sankareista oli oikean ikäisiä, alistuin kohtalooni ja juhlin sitten kaksikymppisiä viime vuodenkin edestä. Tarjoilujen suhteen tarkoituksena oli tehdä sateenkaarikakku, mutta idea sateenkaaresta ei oikein kuvastu lopputuloksesta... Täytettä oli liian vähän, joten se ei levittynyt nätisti. Sen sijaan lautasella komeilee viisi eriväristä täytelänttiä satunnaisesti sekoittuneena. Ehkä maailman rumin juustokakku, mutta tulipa ainakin persoonallinen!

Mikä parasta, kun Jenna juhlii, koko kaupunki juhlii: Günther!

Kyllä, legendaarinen Günther! Kesähittien ihme. Varma fiiliksen kohottaja. Päätimme juhlien jälkeen lähteä hyvää musiikkia ymmärtävän ystäväni kanssa katsomaan tätä Ruotsin lahjaa maailmalle. Missään ei ilmoitettu keikan alkamisaikaa, joten rynnimme sisään jo kymmeneltä klubin avautuessa. Voiko olla true-fanimpaa ihmistä, kuin ne hullut jotka jonottavat sisään ensimmäisinä (paperihatut päässä), odottavat kolme tuntia Güntherin keikan alkua täydessä yökerhossa - ja vielä selvinpäin?

Touch me, touch me, I wanna feel your body

Voi kyllä, kyllä! Kaikki vanhat kunnon hitit ja vielä pari itselle tuntemattomammaksi jäänyttä. Parasta! Joku voisi pitää outona kun näin innostun, mutta kyllähän tämä nyt on vain niin siistiä kaikessa huumorissaan!

Tämä on jotain, mikä jokaisen nuoruutensa Güntherin parissa kasvaneen tulisi kokea! Sen lisäksi, että tämä oli ensimmäinen kyseisen artistin keikkani, oli se myös ensimmäinen kerta yökerhossa ilman alkoholia. Huh huh. Kyllä se sitten parinkymmenen drinkin jälkeen alkaa olla ihan jännää, kun valot välkkyy, musiikki pauhaa ja ei ihan tiedä missä itse on mutta baaritiskille löytää silti tien. Mutta kun paikkaan menee täysissä sielun ja ruumiin voimissa niin näkee ihan eri asioita ja ei voi kuin ihmetellä, että mikä tässä viehättää? Lasinsiruja, kaatuneita juomia, läikyttäviä, humalaisia, lääppiviä ihmisiä ja tahmainen lattia... En haluaisi olla se ihmisrukka, joka joutuu siivoamaan yökerhot. Tai muutenkaan olla vastaavassa paikassa töissä, yök.

Toivoin törmääväni illan artistiin vielä keikan jälkeen, jotta voisin olla hurja ja pyytää nimmarin tisseihin. Tasan ei käy onnen lahjat, en törmännyt. Kai se on tyydyttävä fiilistelemään youtube videoiden parissa.

I'm not Justin Bieber, bitch.