Huoltomiesnainen

7/101: Pyörä kuntoon

Onko kellään tuttavapiirissä idioottia, joka lähtee huoltamaan pyörää… ilman pyörää? Jos ei, niin tästä saatte yhden.

Ilmoittauduin siis pyöränhuoltokurssille. Katsoin googlemapsista sijainnin, varasin hyvin aikaa ja kävelin paikanpäälle. Olin ensimmäisenä paikalla, etuajassa. Vaeltelin ympäri verstasta, jossa kurssi järjestettiin ja mietin, pitäisiköhän ilmoittautua puutyökurssille. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valua lisää porukkaa, joilla kaikilla oli jotain yhteistä: pyörä.

Eräs ensimmäisenä paikalle tulleista naisista kysyikin, onko minulla pyörää mukana. EI.
"Omaa pyöräähän täällä huolletaan."
NIIN! Avauduin asiasta naiselle, joka oli valmistelemassa tilaa paikalle saapuessani ja käsittääkseni töissä kansanopistolla. Hän sitten kysyi asunko kaukana ja tarjoutui kyyditsemään kotiovelle, jos sitten pyöräilen sieltä takaisin. Matkalla tuumimme, että kyllä se pyörä voi mahtua myös takakonttiin, farmariauto kun oli, taitettavilla takapenkeillä. Autossa oli tavaraa aina mopon osista turvaistuimeen ja kaiken jouduimme nostelemaan ulos, taittamaan takapenkit ja lastaamaan takaisin, jotta saimme tungettua pyörän sisälle. Mutta onneksi maailmassa on kilttejä ihmisiä! Olisi nimittäin ollut aika tympeää vain seisoskella kolme tuntia ja seurata sivusta kun muut putsaa, purkaa, kiristää ja huoltaa.

Vähän lähti likaa vielä usean puhdistuksen jälkeen.

Kurssin tarkoituksena oli saada tieto ja taito siitä, mitä pyörälle kannattaa tehdä talven jälkeen ennen käyttöönottoa. Koko urakka alkoi putsaamalla kura ja muu lika pois kaikista suurista osista. Pääasiassa pelkällä märällä rätillä, mutta likaisimpiin paikkoihin suihkittiin puhdistusainetta, jonka tilalle käy kuulemma vaikka tiskiaine. Sen jälkeen otettiin käyttöön ruuvimeisseli! Jolla kaivettiin lika pois vaikeista pikkupaikoista, kuten ketjujen välistä, rattaista ja muista koloista. Jotkut vaihtoivat renkaat kesärenkaisiin, minä en. Olisin kyllä irrottanut takapyörän, ihan vaan kokeeksi ja puhdistuksen takia, mutta se ei lähtenyt irti! Pultit kyllä sain löysytettyä, mutta osa, joka hoitaa jalkajarrua, ei halunnut irrota. Kurssin vetäjäkin yritti irrottaa kyseistä pulttia, mutta ei. Olisi sen katkomalla saanut irti, mutta varaosia ei ollut ja koko renkaan irrottaminen ei ollut edes kovin akuuttia. Putsaamisen jälkeen kiristin ja voitelin ketjut, pumppasin renkaat täyteen ja operaatio oli valmis.

Kahvikin maistuu öljyltä, kun kädet haisee.

Oikeastaan ainoa uusi asia, joka tästä käteen jäi, oli ketjujen kiristys. Olisin halunnut oppia ehkä sisäkumin vaihtamisen/paikkaamisen ja sen takarenkaan irrottamisoperaation. Eturengashan on helppo repiä irti, mutta takarenkaan kanssa pitää vaihdepyörässä saada se vaihdeletku irti ja jarruosa myös. Mutta olin huonosti valmistautunut, joten tyydyn olemaan tyytyväinen siihen, että sain edes pyörän, mitä huoltaa. Hyvin ainakin luisti kotimatkalla, niin kevyt polkea ja mukava ajaa! Se olikin vuoden ensimmäinen pyöräilykerta. Tästä alkaa kevätkausi!