Huoltomiesnainen

7/101: Pyörä kuntoon

Onko kellään tuttavapiirissä idioottia, joka lähtee huoltamaan pyörää… ilman pyörää? Jos ei, niin tästä saatte yhden.

Ilmoittauduin siis pyöränhuoltokurssille. Katsoin googlemapsista sijainnin, varasin hyvin aikaa ja kävelin paikanpäälle. Olin ensimmäisenä paikalla, etuajassa. Vaeltelin ympäri verstasta, jossa kurssi järjestettiin ja mietin, pitäisiköhän ilmoittautua puutyökurssille. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valua lisää porukkaa, joilla kaikilla oli jotain yhteistä: pyörä.

Eräs ensimmäisenä paikalle tulleista naisista kysyikin, onko minulla pyörää mukana. EI.
"Omaa pyöräähän täällä huolletaan."
NIIN! Avauduin asiasta naiselle, joka oli valmistelemassa tilaa paikalle saapuessani ja käsittääkseni töissä kansanopistolla. Hän sitten kysyi asunko kaukana ja tarjoutui kyyditsemään kotiovelle, jos sitten pyöräilen sieltä takaisin. Matkalla tuumimme, että kyllä se pyörä voi mahtua myös takakonttiin, farmariauto kun oli, taitettavilla takapenkeillä. Autossa oli tavaraa aina mopon osista turvaistuimeen ja kaiken jouduimme nostelemaan ulos, taittamaan takapenkit ja lastaamaan takaisin, jotta saimme tungettua pyörän sisälle. Mutta onneksi maailmassa on kilttejä ihmisiä! Olisi nimittäin ollut aika tympeää vain seisoskella kolme tuntia ja seurata sivusta kun muut putsaa, purkaa, kiristää ja huoltaa.

Vähän lähti likaa vielä usean puhdistuksen jälkeen.

Kurssin tarkoituksena oli saada tieto ja taito siitä, mitä pyörälle kannattaa tehdä talven jälkeen ennen käyttöönottoa. Koko urakka alkoi putsaamalla kura ja muu lika pois kaikista suurista osista. Pääasiassa pelkällä märällä rätillä, mutta likaisimpiin paikkoihin suihkittiin puhdistusainetta, jonka tilalle käy kuulemma vaikka tiskiaine. Sen jälkeen otettiin käyttöön ruuvimeisseli! Jolla kaivettiin lika pois vaikeista pikkupaikoista, kuten ketjujen välistä, rattaista ja muista koloista. Jotkut vaihtoivat renkaat kesärenkaisiin, minä en. Olisin kyllä irrottanut takapyörän, ihan vaan kokeeksi ja puhdistuksen takia, mutta se ei lähtenyt irti! Pultit kyllä sain löysytettyä, mutta osa, joka hoitaa jalkajarrua, ei halunnut irrota. Kurssin vetäjäkin yritti irrottaa kyseistä pulttia, mutta ei. Olisi sen katkomalla saanut irti, mutta varaosia ei ollut ja koko renkaan irrottaminen ei ollut edes kovin akuuttia. Putsaamisen jälkeen kiristin ja voitelin ketjut, pumppasin renkaat täyteen ja operaatio oli valmis.

Kahvikin maistuu öljyltä, kun kädet haisee.

Oikeastaan ainoa uusi asia, joka tästä käteen jäi, oli ketjujen kiristys. Olisin halunnut oppia ehkä sisäkumin vaihtamisen/paikkaamisen ja sen takarenkaan irrottamisoperaation. Eturengashan on helppo repiä irti, mutta takarenkaan kanssa pitää vaihdepyörässä saada se vaihdeletku irti ja jarruosa myös. Mutta olin huonosti valmistautunut, joten tyydyn olemaan tyytyväinen siihen, että sain edes pyörän, mitä huoltaa. Hyvin ainakin luisti kotimatkalla, niin kevyt polkea ja mukava ajaa! Se olikin vuoden ensimmäinen pyöräilykerta. Tästä alkaa kevätkausi!

Tap it!

6/101: Steppitanssi

Selitin asiasta kaverilleni, joka luuli, että kyseessä on stepperilaudalla tehtävä aerobinen liikuntakurssi. Mutta ei - tämä on aitoa steppitanssia!

Selailin tarjolla olevia kansanopiston kursseja aiemmin keväällä ja silmään osui Tutustu steppitanssiin -kurssi. Se oli valittavissa osana VIP-kurssikokonaisuutta, johon sai itse valita yhteensä 10 tuntia haluamiaan kursseja. Valitsin stepin (4h) sekä pyöränhuollon ja muistikirja askartelun. Muut valitsemani kurssit ovat kertajuttuja, mutta steppi jatkuu tunnin pätkinä kerran viikossa kuukauden ajan.

Keskiviikkona kävin ensimmäisellä tunnilla. Kurssin tiedoissa sanottiin, että mukaan tarvitaan kovapohjaiset ja luistavat kengät, jotka pysyvät hyvin jalassa. Siinäpä olikin ensimmäinen ongelma, sillä kenkävarastoni koostumus on tiivistettynä: tennari, tennari, tennari, maihari, tennari, lenkkari, tennari, tohveli, tennari, tennari. Onneksi satuin käymään vanhempien luona aiemmin viikolla; äiti löysi komerosta melko sopivat kengät tarkoitukseen, melkein oikeassa koossakin.

Nämähän melkein näyttääkin steppikengiltä! Ei muillakaan kurssille tulleilla ollut sen kummempia kenkiä, yhdellä näin jopa nauhalliset korkokengät, joita en kyllä itse olisi valinnut tanssiin. Ikäjakauma kurssilla oli noin 20-60v, tosi monipuolista. Meni hetki päästä sisään opettajan tyyliin, itse olen tottunut tekemään asiat juuri enkä melkein ja vieläpä niin, että tiedän mitä olen tekemässä. Mutta kurssin vetäjän tyyli oli enemmän katso ja opi kuin minä ensin selitän ja sitten tehdään. Toki ihan alkuun jotain selostusta tuli, mutta aika pitkälti tunti kulki niin, että musiikki laitettiin soimaan ja sitten ihan ilman mitään tietoa tulevasta yritimme matkia opettajan liikkeitä ja askelia. 

Tehdessä oppii, mutta sanoisin, että noin 60% tunnista olin kujalla ja yritin vain tehdä jotain. Liikkeitä tuli vain lisää ihan odottamatta juuri, kun luuli saaneensa kiinni siitä mitä ollaan tekemässä. Varmaan seuraava tunti menee jo paremmin, kun tietää mitä on luvassa ja mihin varautua. Sinänsä steppi on kyllä helppo laji, sitä voi harjoitella missä vaan ja mihin musiikkiin tahansa. 45 minuutin aikana käytiin läpi valssi, jazz, joku doodle-doo ja ensikerralla varmaan vielä lisää.

Aloittelimme myös tanssia, jonka kuulemma opimme kurssin aikana esittämään kokonaan. Kappaleen nimeä en tiedä, mutta se oli opettajan sanoin "mörkömusiikkia". Jos olisin nyt reipas, niin opettelisin sen askelsarjan, jota harjoiteltiin ja kuulemma harjoitellaan vielä lisää eli shim sham shimmy. Etsimässäni videossa näkyy suunnilleen, mistä on kyse. Meille tosin syötettiin hieman yksinkertaisempaa versiota, mutta perusidea ja alku ovat ainakin samoja. 

Tästä lähteekin sitten ensimmäinen projektiluontoinen uusi asia, eli opi steppaamaan. Saa nähdä, miten viikkojen varrella tarttuu päähän kaikki askelsarjat ja muut. Alakerran naapurit ainakin saavat iloita naputtelusta, jos harjoittelen kotona.

Perjantai on partypäivä!

5/101: Pleasureman

Juhlittiinpa sitten kolmen henkilön synttäreitä kerralla perjantaina. Juhlia valmisteltiin useanakin päivänä, koska teemana oli värikkyys ja sen mukaan teimme kaikille vieraille paperihatut sekä koristelimme seinät ja lattian ilmapalloilla ja paremman puutteessa post-note- lapuilla!

Hattuja joka makuun!

Väärä ikä ja maailman rumin juustokakku.

Olin ostanut viimevuotisia syntymäpäiviä varten kuvassa näkyviä lautasliinoja, joissa on numero 20, mutta jostain syystä en sitten viettänytkään juhlia. Onneksi 2/3 tämän vuoden sankareista oli oikean ikäisiä, alistuin kohtalooni ja juhlin sitten kaksikymppisiä viime vuodenkin edestä. Tarjoilujen suhteen tarkoituksena oli tehdä sateenkaarikakku, mutta idea sateenkaaresta ei oikein kuvastu lopputuloksesta... Täytettä oli liian vähän, joten se ei levittynyt nätisti. Sen sijaan lautasella komeilee viisi eriväristä täytelänttiä satunnaisesti sekoittuneena. Ehkä maailman rumin juustokakku, mutta tulipa ainakin persoonallinen!

Mikä parasta, kun Jenna juhlii, koko kaupunki juhlii: Günther!

Kyllä, legendaarinen Günther! Kesähittien ihme. Varma fiiliksen kohottaja. Päätimme juhlien jälkeen lähteä hyvää musiikkia ymmärtävän ystäväni kanssa katsomaan tätä Ruotsin lahjaa maailmalle. Missään ei ilmoitettu keikan alkamisaikaa, joten rynnimme sisään jo kymmeneltä klubin avautuessa. Voiko olla true-fanimpaa ihmistä, kuin ne hullut jotka jonottavat sisään ensimmäisinä (paperihatut päässä), odottavat kolme tuntia Güntherin keikan alkua täydessä yökerhossa - ja vielä selvinpäin?

Touch me, touch me, I wanna feel your body

Voi kyllä, kyllä! Kaikki vanhat kunnon hitit ja vielä pari itselle tuntemattomammaksi jäänyttä. Parasta! Joku voisi pitää outona kun näin innostun, mutta kyllähän tämä nyt on vain niin siistiä kaikessa huumorissaan!

Tämä on jotain, mikä jokaisen nuoruutensa Güntherin parissa kasvaneen tulisi kokea! Sen lisäksi, että tämä oli ensimmäinen kyseisen artistin keikkani, oli se myös ensimmäinen kerta yökerhossa ilman alkoholia. Huh huh. Kyllä se sitten parinkymmenen drinkin jälkeen alkaa olla ihan jännää, kun valot välkkyy, musiikki pauhaa ja ei ihan tiedä missä itse on mutta baaritiskille löytää silti tien. Mutta kun paikkaan menee täysissä sielun ja ruumiin voimissa niin näkee ihan eri asioita ja ei voi kuin ihmetellä, että mikä tässä viehättää? Lasinsiruja, kaatuneita juomia, läikyttäviä, humalaisia, lääppiviä ihmisiä ja tahmainen lattia... En haluaisi olla se ihmisrukka, joka joutuu siivoamaan yökerhot. Tai muutenkaan olla vastaavassa paikassa töissä, yök.

Toivoin törmääväni illan artistiin vielä keikan jälkeen, jotta voisin olla hurja ja pyytää nimmarin tisseihin. Tasan ei käy onnen lahjat, en törmännyt. Kai se on tyydyttävä fiilistelemään youtube videoiden parissa.

I'm not Justin Bieber, bitch.

Hiusmalli haussa

4/101: Hiukset

Kuten viimeksi mainitsin, loppuviikko tosiaan toi mukanaan jännittävyyksiä! Tylsyyksissäni luin ilmaisjakelulehteä ja huomasin mainoksen: keskiviikolle etsitään hiusmalleja kevään trendejä esittelevään KC Professional hiusmuotinäytökseen. Päätin sitten mennä kokeilemaan onneani, ihan siltä varalta, että kovin moni ei välttämättä ole huomannut kyseistä ilmoitusta. Oletin kuitenkin, että paikalla olisi sen verran paljon ihmisiä, etten välttämättä tulisi valituksi. Yllätyksekseni sain todeta, että kun saavuin mainoksessa ilmoitettuun paikkaan, salissa istui vain seitsemän ihmistä. Ehkä toivoa sittenkin on! Olin kyllä hieman etuajassa ja viimeisen 10 minuutin aikana paikalle saapui vielä lisää porukkaa, loppujen lopuksi noin parikymmentä ihmistä.

Tilaisuuden alussa paikalla olleet kampaajat kertoilivat yleisesti siitä, mitä tänään on luvassa ja että kymmenen mallia valittaisiin muodonmuutokseen. Kampaukset valituille tehtäsiin sen mukaan, mikä kenellekin sopisi. Sitten alkoi mallien valinta. Kaikki kolme kampaajaa kiertelivät tunnustelemassa tarjolla olevia hiuksia ja valitsivat omiin tarkoituksiinsa sopivat. Lopulta yksi lähestyi arvioiden katselemaan tätä karvakasaa. Hetken miettimisen jälkeen pääsin mukaan ja kohtaloni oli tulla värjätyksi!

En muistanut ottaa kunnollista Before-kuvaa, joten
arkistosta kaivettu parin viikon takainen saa kelvata.

Taustatietoja: en ole koskaan värjännyt hiuksiani kokonaan. Vaaleita raitoja on välillä ollut, mutta nekin olivat tähän mennessä kuluneet melko pitkälti pois. Mallikin on ollut sama jo vuosia, vain etuhiuksien pituus vaihtelee fiiliksen mukaan. Useimmiten leikkaan senkin itse kotisaksilla, koska +13€ pelkästä etuhiusten lyhennyksestä tuntuu kalliilta. Olin siis melko valmis mihin tahansa muutokseen, kunhan en ihan siilitukan kanssa joudu kotiin lähtemään. Ilmoituksessa oli alkamisajaksi ilmoitettu klo 10 ja näytöksen aikatauluksi 18-20. Olin alunperin varautunut pettymään ja lähtemään kotiin tyhjin käsin, joten en älynnyt ottaa mukaan esim. kirjaa tai muita viihdykkeitä, kuten jotkut fiksut olivat tehneet. Odottelin käsittelyhuoneessa vuoroani noin tunnin, ennen kuin pääsin kamman alle.

Paikalla oli myös neljä avustajaa levittämässä värejä,
pesemässä hiuksia ja kippoja yms.

Kuvassa päälipuolelle tulleet värit, alimmaiseksi tullut levitettiin tuubista,
jonka joku ehti viedä pois ennen kuin sain napattua kuvan.

Tukkaan laitettiin siis kolmea väriä: alle hot toffee, päälle roasted (tai toasted) honey  - toisen kampaajan sanoin roasted bunny - ja vielä pieni alue kolmatta väriä, jonka nimeä en muista. Ihan vartavasten kysyin kyllä värien nimiä, mutta se kolmas ei vain jäänyt päähän… Tai ehkä honey oli oma juttunsa mutta siitä tuli roasted/toasted, kun siihen lisättiin jotain muuta? Noh, väri muuttui kuitenkin radikaalisti alkuperäisestä ja vieläpä parempaan suuntaan. Luonnonvalossa näkyy kivasti kaikki vivahteet, ei mikään tylsä kotiväri siis! Sitten vielä vähän latvojen ja etuhiusten siistimistä ja suoristusrauta laulamaan niin voilà!

Pääsin vielä pariksi tunniksi kotiin ennen näytöstä näpsimään selfieitä. Lumisateen ja tuulen takia hiukset jouduttiin kyllä suoristelemaan vielä uudestaan takaisin palatessani. Näytöksessä olin viimeisten joukossa valmiina mallina. Pyörin vähän lavalla kymmenien paikallisten kampaajien katsellessa, samalla kun minut mallikseen valinnut taiteilija selitti, mitä päivän aikana on tälle tukalle tehty, mikä oli lähtökohta ja mitä värejä on käytetty. 

Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno, nautin aivan suunnattomasti hiusten nypläämisestä. Siis nimenomaan nyplättävänä olemisesta, voisin vaikka joka päivä istua tunteja silmät kiinni nauttimassa siitä, kun joku laittaa, kampaa, föönaa, leikkaa, muotoilee, silittää, suoristaa… ihan mitä vaan! Better than sex. Sattuipa sopivasti ihan synttäreiden viereen tämäkin tapaus, ilmainen väri ja leikkaus. Maanantaina saan vielä hakea mystisen tuotepakkauksen, joka tuli palkinnoksi kaikille malleille. Aika hyvä lahja, kiitos Miraculos ja kampaajani Timo!

Green piece - palanen vihreyttä

Kolmas askel kohti jännittävämpää elämää, enkä pidä tätä kovin jännittävänä. Mutta tällähetkellä ei ole tarjolla kovinkaan suuria elämyksiä lähimaastossa, eikä kaukomaille pääse lähtemään ihan tuosta vaan. Tosin loppuviikko tuo tullessaan jotain uutta! Ainakin kaksi ässää hihassa tälle viikolle, pitää vain katsoa miten toteutus sujuu. Hyvällä tuurilla saan huomenna uudet hiukset aivan uuden tapauksen kautta. Huonolla tuurilla en, mutta siihenkin on varasuunnitelma. Perjantaina on luvassa sosiaalista toimintaa! Sitä odotellessa kuluneen viikon kohokohtiin:

3/101: Superfood

Heräsin lauantai aamuna jopa ennen yhtätoista ja matelin olohuoneeseen dataamaan. Huomasin Facebookiin kirjautuessa, että kaupungin uudessa smoothiepaikassa on tänään klo 11-12 ilmaisia smoothieita 50 nopeimmalle. Kello oli kymmentä vaille. Päätin, että nyt mennään, vaikka kiire tuleekin ja todennäköisesti olisin myöhässä. Päivä oli suhteellisen aurinkoinen ja rapsakka, ihan sopiva mukavaan aamulenkkiin. Saavuin kyseisen kaupan eteen varttia yli juuri sopivasti kuulemaan, että kaikki ilmaiset herkut olivat loppuneet ensimmäisen 10 minuutin aikana. Shit! Onneksi kuitenkin ihmistulvaan oli varauduttu ja myöhästyneille jaettiin alennuskuponkeja, joilla saa valitsemansa smoothien hintaan 3€.

Olin jo aiemmin miettinyt Super Vihreän lötkön tilaamista, mutta en halunnut tuhlata rahaa sellaiseen, minkä tulisin työntämään alas viemäristä. Ainesosiin kuului mm. avokado, pinaatti ja omena… Muita en muista ulkoa. Alennuksen innoittamana päätin kuitenkin hankkia aamupalani, kun kerta tänne asti tulin. Yllätyin positiivisesti! Odotin jotain paljon hurjempaa makuelämystä, mutta smoothieni maistuikin vain sopivan vihreältä ja melko paljon omenalta.

En keksi tähän hätään muuta sanottavaa aiheesta, joten poistun mussuttamaan salaattia. Päivän teema on siis vihreä! Kivaa sekin, että viikon mittaan on näkynyt jo ruohoa ja melkein kaikki lumi on poissa. Nyt tosin pakkanen teki comebackin, mutta toivottavasti ei liian pitkäksi aikaa.. Odotan innolla kesää kaupungissa, tähän mennessä tuppukylästä toiseen kiertäneenä.

Kauneuden eteen pitää kynsiä

2/101: Kynnet

En yleisesti ole kovin muotiinmenevä tyttönen, mutta tänään päätin laittaa kynnet. Kävin eilen Carlsonin alennusmyynneissä ja mukaan tarttui halpa Wild Mild kynsitarrasetti. 2,50€ ei ole kovin paha hinta, vaikka menisikin pieleen. Ja ei siitä kovin kaunista jälkeä tullut, älkää siis ottako täältä oppia kynsitarrojen käytöstä. Keskittyminenkin voisi auttaa tuloksen parantamiseen, ehkä joku näillä samoilla välineillä onnistuu minua paremmin.

Ohje paketin takana: "Levitä aluslakka ja anna kuivua. Valitse koko, joka sopii kynteen ja aseta kynnelle puutikun avulla. Painele kevyesti, jotta tarra asettuu paikoilleen. Viilaa ylimääräinen tarra pois käyttäen kynsiviilaa. Levitä päällyslakka."

Paketin sisältö + aluslakka. Pakkauksen takana luvattiin kyllä
myös puutikku, mutta sellaista ei mukana tullut.

Ensimmäisen tarran kiinnitys kynteen onnistui melko hyvin,
mutta seuraavissa ilmeni jo ongelmia, koska tarra oli kynnen
alkuun liian leveä, mutta myöhemmin liian kapea.

Pituutta ainakin riitti. Ohje käski viilata, joten viilasin. Lopputulos
ei ollut kovin siisti, tarra alkoi ruttuilla eikä "leikkaantunut" siististi.

Tässä hieman ruttuinen lopputulos. 4/10 kynttä suht onnistuneesti,
joten kai tätä kehtaa pitää niin kauan kuin tarra kestää.

Nyt iltaan mennessä kynnen reunasta ruttuiseksi jääneet tarrat ovat jo alkaneet irrota. Tämä oli hyvä harjoitus tulevaa varten, löysin pari viikkoa sitten Cybershopin alennuksista Tampereella käydessä tiikerikuvioiset tarrat, jotka nyt vain odottavat sopivaa tilaisuutta. Ehkä tarrojen käyttö ei kuitenkaan ole ihan se oma juttu, kun tavallisen kynsilakan laitto on niin paljon helpompaa ja kynnetkin saavat olla minkä muotoiset tahansa. 

101 asiaa, jotka voisit tehdä

Mietin asiaa yön yli ja tulin siihen tulokseen, että kyllä tästä nyt haaste syntyy. Parin kuukauden lorviminen alkaa jo tympimään, MTV:ltä näkee enää pelkkiä uusintoja ja tiskaaminen ei tuota iloa, joten nyt on saatava sisältöä tähän elämään! Aion kuluvien kuukausien aikana tehdä 101 uutta asiaa ja muokata kaikista päivistä hieman erilaisia, isoilla tai pienillä teoilla. Eilinen lähti jo niin hyvin käyntiin, että piti melkein hillitä ettei tee kaikkea kerralla! Sitten iskikin pahemman luokan päänsärky, joka kyllä ajoi asian…

Säännöt:

1) Teen jokaisena päivänä jotain, mitä en ole ennen tehnyt tai mikä poikkeaa normaalista elämästäni.
2) Jos asia on projektiluontoinen ja sen tekeminen kestää yli vuorokauden, voin tehdä sen loppuun ennen uuden projektin aloittamista.
3) Asia voi olla mikä tahansa aina ruuanlaitosta laskuvarjohyppyyn, kunhan se pitää elämän mielenkiintoisena.
4) Postaan kokemukseni tänne.

 1/101: Ruoka

Päätin aloittaa helposta. Söin viime kuussa kaverini luona pinaatti-fetapiirakkaa, joka osoittautui yllättävän maistuvaksi. Olin elämäni ensimmäiset 18 vuotta hyvin kriittinen uusia makuelämyksiä kohtaan, kunnes sittemmin olen ottanut itseäni niskasta kiinni syömällä mm. kalaa yli vuosikymmenen tauon jälkeen. Nyt päätinkin siis toteuttaa pitkään muhineen idean yhdessä piirakan esitelleen kaverini kanssa ja tehdä itse pinaatti-fetapiirakkaa!

Pinaatti-fetapiirakka

1 valmispiirakkapohja
1 pussi pakastepinaattia
200 g fetaa
1 sipuli
3 munaa
1 prk kermaa
mustapippuria
juustoraastetta

1) Silppua sipuli ja kuullota pannulla

2) Taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille

3) Lisää vuokaan jäinen pinaatti, sipulit ja murustele päälle feta

4) Riko kippoon kolme kananmunaa ja lisää purkki kermaa. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää mausteeksi mustapippuria

5) Kaada muna-kerma-seos tasaisesti täytteiden päälle ja ripottele päälle juustoraastetta mielen mukaan

6) Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 35 minuuttia

Kuvasta puuttuu juustoraaste, jonka unohdimme ostaa,
sekä munat, jotka unohtuivat jääkaappiin… Onneksi kaupan
ovelle näkee ikkunasta, joten juusto ei ollut kaukana!

Sipuli kärähti, kun yritin multitaskata ja kuullottaa
samalla kun villisti taputtelen piirrakkapohjaa vuokaan

Täytteet ennen muna-kerman ja juuston lisäämistä

Valmis tuotos lautasella. Hyvää!

Blogin synty

Rakkaat sivulle eksyneet,

tämä on uusin vapaa-ajan projektini, sillä nykyään minulla ei muuta olekaan kuin vapaa-aikaa. Olen (melkein) juuri valmistunut, juuri kaupunkiin muuttanut ja juuri nyt työtön. Ihminen kuitenkin usein pyrkii käyttämään aikansa johonkin "hyödylliseen", joten päätin kokeilla, olisiko blogin pitämisestä enemmän iloa vai haittaa. Sivu on vielä kaikin puolin keskeneräinen, mutta yritän saada ulkoasun kuntoon piakkoin.

Neljä riviä tekstiä ja koen jo kirjoittamisen tuskaa. Pitäisi olla kiinnostava. Mistä ihmiset yleensä bloggaavat? Ruuasta, vaatteista, koirista…? Arkisia asioita, saa nähdä millaiseksi tämä blogi ajan mittaan muotoutuu. Pidän toki syömisestä - ja pidän myös vaatteita - mutta kuinka moni todella haluaa lukea, kuinka paljon ketsuppia tänään laitoin makaroonilaatikkoon? Paras mahdollinen tilanne olisi luultavasti tehdä joka päivä jotain uutta ja jännittävää. Aika tuntuu valuvan hukkaan; päivät, kuukaudet, vuodet kuluvat huomaamatta, jos jokainen päivä on samanlainen ja vailla haastetta. Ehkä otankin haasteen vastaan ja teen jotain uutta ja/tai erilaista joka ikinen päivä tästä eteenpäin, olisipa samalla myös uusia aiheita, joista kirjoittaa.

Loppuun vielä illan inspiraation lähteeni sekä blogin nimen ruumiillistuma suoraan olohuoneestani: punainen matto. Kuninkaallinen vai arkinen, sen saatte itse päättää.